TAYSin ruoat

Sairaalassa on kyllä hyvät ruoat. Muista, että toiveet (esim. suurempi annos, toinen leipä, toinen lasi juomaa) otetaan huomioon ja varsinkin iltapalalla hoitaja ei välttämättä tuo kärrystä kaikkia vaihtoehtoja. Esimerkiksi kerran iltapa tuli ja huomasin, että kärryssä oli vielä joitain vaaleansinisiä purkkeja. Nehän olivat Kidius-vanukasta! Kysyin ja sain kaakaon, leivän, banaani ja omenan lisäksi vielä sellaista, nam nam!

Yölliset aktit ja harhat

Leikkausta edeltävässä valmennustilaisuudessa varoitettiin, että leikkauksen jälkeisinä öinä potilas voi nähdä ja kokea voimakkaitakin harhoja johtuen voimakkaista morfiinipohjaisista kipulääkkeistä. Oudoista asioista olisi ensisijaisen tärkeää kertoa hoitohenkilökunnalle, sillä muuten todellisuudentaju voi hämärtyä.

Hoitaja kertoi valmennustilaisuudessa, että kerran potilas oli esimerkiksi täysin varma, että öisin osaston ikkunasta kiipeää sisään virolaisia kalakauppiaita myymään kalaa. Toinen taas pelkäsi valtavasti yötä ja nukkumista, sillä hän oli varma, että joka yö osastolla liikkuu huumediilereitä hoitajien huomaamatta antamassa huumeita potilaille. Hän ei sen vuoksi uskaltanut nukkua ja hänet täytyi jossain vaiheessa jopa sitoa sänkyyn, koska hoitajat eivät tienneet miksi potilas ei halunnut nukkua vaan vastusteli sängyssä olemista yön tullessa.

Harhat voivat siis olla potilaalle erittäin todellisia, joten niistä on erittäin tärkeää kertoa eteenpäin. Jos potilas jää harhojensa kanssa yksin, ne voivat muuttua todellisuudeksi hänelle.

Itselläni ei massiivisia hallusinaatioita ollut, painajaisia kylläkin. Näin painajaisia kahtena yönä, muistaakseni toisena ja kolmantena yönä leikkauksesta. Normaalisti en näe painajaisia juuri koskaan, mutta kipulääkkeiden vaikutuksesta unet olivat aivan ennennäkemättömän outoja ja pelottavia.

Kolmantena yönä leikkauksesta näin myös hieman harhoja. Kirjasin ne aamulla puhelimeeni ylös. Kolmannen yön tokkurassa puhelimella kirjoitettu raportti kuuluu muokkaamattomana näin:

Monet ei öt tiedä,ttö vasta sydänkeskuksen mentyä enkiläkunnan nukkumaan toimh varta alkaakin. En tiedä missä muuta olivatmuttq paikalla kys okicuweita eri aloilta. Suvin enon taidot loitttyvvät tahanpsunn? Mutta pmwnk omkerkh

Psykedeelistä musiiikkidustwttin liisr sain itsekin soittaa. Oammn erikoisalaani kuulu myös norjalais-ruotsalais-suomalaisen vwrirhymän tutkiminun. Lopulta sai hyvin otteen ja verta valui urakalla myös hieman paidalle.

Erä yöyoimintaryhmänossa oli m jo aamupalalle, jotelin häntä ja heräsn. Kello oli04;07. Kohta tuli jo nenästä verta

Johonkin kuulu liiittyi lintu jonka hyväksnnåetä kiisteltiin. Enole varman oliko lintu oikea.

Vahvoista kipulääkkeistä tulevat harhat ovat siis mahdollisia, sillä koin ne myös itse. Asiasta kannattaa puhua hoitajien kanssa heti, etteivät todellisuus ja harhat mene sekaisin. Lääkitystä voidaan myös säätää tai vaihtaa, jos jokin lääke aiheuttaa sietämättömiä sivuoireita.

Asiaa ei kuitenkaan kannata pelätä, sillä leikkauksen jälkeen 3-4 yötä ovat muutenkin aika hankalia. Ainakin itselläni nukahtaminen oli vaikeaa ja sitten kun sai nukuttua, unet olivat painajaismaisia. Ongelmat kuitenkin loppuivat jo neljännen yön kohdalla, sillä kipulääkitystä lievennettiin ja siitä lähtien jokainen yö on ollut huomattavasti edellistä parempi!

Rintalasta sydänleikkauksen jälkeen

Ensimmäiset muutama päivä (sairaalassa leikkauksen jälkeen) ei tuntunut paljoa miltään, koska oli kovat kipulääkkeet. Käsiä ei tosin voinut liikuttaa sivuille tai taakse juurikaan, vain eteen ja hieman ylös. Esim. kasvojen ja hampaiden pesu tai takin laittaminen päälle oli hyvin hankalaa.

Joka päivä tuntui aina paremmalta kuin edellinen. Aina pystyi liikkumaan entistä enemmän.

Viikko leikkauksesta rintalasta oli alkanut jo luutua hieman. Kipulääkkeitä vähennettiin, koska en kokenut tarvitsevani niitä. Nyt pystyi jo alkaa varovasti pestä kasvoja ja hampaita normaaliin tyyliin.

Kotiutus (10 päivää leikkauksesta). Nyt käsiä voi liikuttaa jo melko vapaasti. Kädet voi esim. viedä niskan taakse eikä se asento tunnu pahalta.

Nukkuminen kylkiasennossa onnistuu, mutta aiheuttaa hieman normaalia kovempaa kipua ajan myötä. En kuitenkaan tarvitse enää unilääkettä nukahtamiseen, kuten sairaalassa ensimmäisellä viikolla. Särkylääkkeen ottaminen ennen nukkumaanmenoa auttaa.

Ensimmäinen kauppareissu

Tänään kävin ensimmäisen kerran kaupassa leikkauksen jälkeen. Kotiuduin eilen ja leikkauksesta on nyt 11 päivää.

Kauppaan oli matkaa kävellen noin 600 metriä ja hyvin rauhallisella kävelynopeudella voimat riittivät menomatkalla ihan hyvin. Ensin kävin apteekissa hakemassa reseptillä Marevanin ja särkylääkkeen, minkä jälkeen oli vuorossa ruokakauppa. Yksin en kauppareissusta tietenkään vielä selvinnyt, sillä kanto- ja nostorajoitus on 5kg, eikä muutenkaan vielä jaksa kaupan hälinässä olla. Itse jäin istumaan kassojen ulkopuolelle, sillä kauppaan tultua voimat alkoivat olla vähissä ja päässä pyöri.

Paluumatka sujui kohtalaisesti, mutta voimat alkoivat todella jo loppua. Kotona oli pakko mennä heti lepäämään.

Siinä tuntee itsensä erittäin heikoksi, kun vanhuksetkin kävelevät kadulla ohi eikä kauppareissua jaksa tehdä yksin, mutta tästä on suunta vain ylöspäin!

Vapaa!

Tänään minut kotiutettiin Hatanpään sairaalasta. Leikkauksesta on kulunut 10 päivää. Oli mahtava tunne käydä viimeistä kertaa sairaalassa suihkussa ja laittaa OMAT vaatteet puolentoista sairaalaviikon jälkeen!

Ensimmäistä kertaa ulkona puoleentoista viikkoon. Raitis ulkoilma tuoksui upealta.

Yhteyskatkos

Harmi, kirjoittelin vuodeosastolla paljon tekstiä blogia varten puhelimeni sähköpostin luonnoksiin, mutta kaikki katosivat lopulta jostain syystä. No, jotain on tallella ja koitan kovasti muistella tapahtumia.

Jatkohoitopaikassa

Eilen sain lopulta siirron Hatanpään sairaalaan (kukin siirtyy Sydänkeskuksesta oman paikkakuntansa sairaalaan jatkohoitoon), mutta olisin jo melkein ollut valmis lähtemään suoraan kotiin!

Leikkauksesta on kulunut viikko ja olen hyvin pirteä ja liikkeellä, kipuja ei ole, mutta rauhassa pitää ottaa. Ihmeen nopeasti tästä nuori toipuu, kun tosiaan viikko sitten makasin teholla.

Päivityksissä on nyt ollut taukoa, mutta kunhan pääsen sairaalasta kotiin, kirjaan ne myös tänne Bloggeriin. Nyt en ole vielä saumattoman ja helpon nettiyhteyden päässä, josta jaksaisi blogailla.

Mutta lyhyesti: kaikki meni hyvin, haava on siisti, olen ollut täydessä pirteydessä ja järjissäni jo muutaman päivän, ruokahalu on palannut suurena takaisin, haluaisin jo kotiin, mutta on ihan terveellistä olla sairaalaseurannassa vielä, koska leikkauksesta on tosiaan vasta viikko. Rintalasta luutuu pikku hiljaa, joten sen kanssa täytyy olla varovainen. Liikkuminen onnistuu hyvin, kunhan pitää rauhallisen vauhdin.

Eivät kaikki leikkauksen jälkeiset päivät ole olleet aivan yhtä mukavia ja mukaan mahtui myös jokseenkin melko tuskaisiakin hetkiä. Kerron näistä lisää, kunhan pääsen kotiin!

Viikko leikkauksesta

Viime päivinä olen ollut jo melko paljon liikkeellä. Osaston käytävä tulee käveltyä useita kertoja päästä päähän kerralla, yhteensä ehkä noin 10 kertaa päivässä. Voimat alkavat pikku hiljaa palata, enää ei tarvitse rollaattoria.

Sydänpussiin voi kertyä nestettä, mutta minulla näin ei ole käynyt vielä, joten tuskin käykään, sanoi kirurgi. Sydänpussi on ollut alusta asti kuiva. Myöskään keuhkopusseihin ei ole kertynyt nestettä. On melko tavallista, että varsinkin keuhkopusseihin kertyy nestettä leikkauksen jälkeen. Se imetään selästä piikillä pois.

Sydän ei ole leikkauksen jälkeen jättänyt yhtäkään lyöntiä välistä, eikä mitään muitakaan häiriöitä ole ollut. Läppä pitää ja toimii hyvin. Kirurgi sanoi minun olevan siltä osin terve, periaatteessa kotikuntoinen!

Ja leikkauksesta on kulunut vasta viikko!

Vuodeosastolle siirtyminen

Teho-osastolla leikkauksen jälkeisenä aamuna minut autettiin ylös ja punnittiin. Samalla tehtiin myös monenlaisia testejä (kaikki kanyylien kautta ilman pistoja muistaakseni) ja otettiin keuhkoröntgenkuvat. Näiden jälkeen aamupäivällä minut siirrettiin sängyssä maaten teho-osastolta vuodeosastolle.

Leikkauksen jälkeinen päivä meni myös sängyssä maatessa. Voimat olivat poissa ja kaikkein mieluiten vain nukkuikin sängyssä. Virtsakatedri hoiti vessan sijaa ja ruoaksi sain vai mustikkakeittoa. Virtsakatedri oli laitettu nukutuksen aikana ja pissa virtasi lattialla sängyn alla olevaan pussiin letkun kautta ihan automaattisesti, ainakin itselläni ilman minkäänlaista pissaamisen tunnetta koskaan.

Teho-osastolla

Leikkauksen jälkeen heräsin teho-osastolta ja vietin siellä leikkauspäivän, seuraavan yön ja aamun.

Teho-osastolla oli tiivis meininki. Samassa huoneessa oli useita potilaita ja vielä useampi hoitaja. Makasin sängyssä huoneen nurkassa ja ympärilläni oli kaikenlaisia laitteita niin paljon, että sänkyä ei olisi kyllä saanut ihan samantien siirrettyä ulos huoneesta. Kehostani lähti piuhaa kerrakseen, mutta olo oli ihan ok, ei oikein tuntunut miltään. Luonani kävi hoitajia säännölliseen tahtiin, mutta itse ei tarvinnut tehdä muuta kuin maata.

Päivä kului maaten ja yhteyden hoitajaan sai kättä heiluttamalla tai äännähtämällä. Jokaisella teho-osastopotilaalla oli oma hoitaja, joka pysytteli sängyn lähistöllä koko ajan.

Illasta makaaminen alkoi käydä tylsäksi. Kyllä! Vaikka olin varmaan kuinka aineissa, paikallaan makaaminen ja katon tuijottaminen alkoi kyllästyttää. Mainitsin asiasta hoitajalle ja hän kysyi tykkäisinkö katsella televisiota. TV teho-osastolla?? No, mikäpä siinä. Kohta hoitaja kärräsi sänkyni viereen uuden television ja antoi käteeni kaukosäätimen. Katselin jalkapallon Mestarien Liigaa, mutta totta puhuen, ei sekään kauhean miellyttävää ollut. Keskittymiskyky oli aika nollassa.

Illalla 22 aikaan läheiseni soittivat teho-osastolle ja kysyivät vointiani. Hoitaja kysyi myös minulta haluaisinko jutella ja tottakai halusin! Mutta lähes välittömästi muutaman sanan sanottuani minulle tuli valtavan huono olo oli pakko lopettaa puhelu. Ilmeisesti yhtäkkinen keskusteluyhteys rakkaiden ihmisten kanssa oli liikaa noin pian leikkauksen jälkeen. Ei ehkä vielä tässä vaiheessa kannata jutella läheisille, vaikka hoitaja antaisikin siihen mahdollisuuden.

Teho-osasto oli äänimaailmaltaan aika äänekäs monine huminoineen ja piippauksineen. Sain hoitajalta korvatulpat nukkumiseen helpottamiseksi. Oli muuten hyvät korvatulpat, sellainen reilun kokoinen pala vahaa, joka muotoutui korvaan painamalla ja peitti kaikki äänet välittömästi.

Leikkauksen jälkeen

Leikkaus alkoi noin klo 9:00 ja oli valmis vähän klo 12 jälkeen. Itse muistan heränneeni teho-osastolta puoli kahden aikaan, eli aika pian. Olin yllättävän pirteä ja skarppi heti, katsoin kelloa ja tarkkailin tilannetta. Myöhemmin kuitenkin kuulin, että olin heti herättyäni keskustellut jo kirurgin kanssa, mutta siitä en muista yhtään mitään. Ihan jätkeviä olin kuulemma vastaillut kirurgin kysyyksiin.

Herättyäni (siitä lähtien kun muistan) minulla oli happimaski, ei hengitysputki. Ilmeisesti hengitysputki otetaan pois heti kun potilas herää, enkä itse ainakaan muista pitäneeni putkea ollenkaan. Hyvä niin, sillä hengitysputki olisi vaastaavanlainen epämiellyttvyys kuin ruokatorviultran putki.

Se on korjattu!

Leikkaus on nyt ohi ja sydän toimii kirurgin mukaan pirteästi :) Keinoläppää ei tarvittu, vaan oma läppä saatiin korjattua. Kirurgi arvioi korjatun läpän kestävän koko loppuelämän ajan. Tämä päivä kuluukin tästä eteenpäin teho-osastolla. Huomenna on vuorossa siirto takaisin vuodeosastolle.

Leikkauspäivän aamu

Hoitaja herätti klo 6:20, puin leikkausvaatteet ja pesin hampaat ja kasvot. Hetken kuluttua hoitaja toi kipulääkkeen, minkä jälkeen sain jatkaa unia.

Leikkaussaliin tultiin hakemaan 8:30. Makasin sängyssä ja minua työnnettiin käytäviä pitkin leikkaussalia kohti. Aurinko paistoi ikkunasta vaakatasossa silmiin, hymyilin. Kaikki oli hyvin ja olin hyvin levollisella mielellä. Leikkaussalissa nousin leikkauspöydälle, kirurgi esitteli minut ja toimenpiteen rauhallisesti ja lyhyesti leikkaushenkilökunnalle. Tiimiläiset kävivät tervehtimässä minua ja kertoivat kukin oman tehtävänsä. He hymyilivät ja vaikuttivat vammoilta ja ammattitaitoisilta.

Pian käteeni laitettiin kanyyli ja unilääke alkoi virrata.

Leikkausta edeltävä ilta

Nyt on leikkausta edeltävä ilta, ja tämän jälkeen minulla ei ole enää nettiyhteyttä. Tämä siis jää viimeiseksi päivitykseksi ennen leikkausta. Tänä iltana käyn suihkussa, syön iltapalaa, saan unilääkkeen ja aamulla kuuden aikaan hoitaja tulee herättelemään. Sitten matka käy kohti leikkaussalia ja leikkaus alkaa noin klo 9. Leikkaus kestää 3-4 tuntia ja kun operaatio on valmis, kirurgi soittaa tiedon kotiin.

Blogi päivittyy heti, kun tieto leikkauksesta on tullut, eli kello 13 jälkeen. Joskus leikkaus voi kestää kauemminkin, joten on turha huolestua jos tietoa ei ole tullut vielä kello 13. Itse heräilen kello 15-18 välillä ja olen takuulla aika sekaisin.

Kirjoitan lisää kunhan olen taas tajuissani ja nettiyhteyden päässä! :)

Päivällinen

Haastatteluja

Lopulta 14:55 nukutuslääkäri tuli huoneeseen, oli pieni peruskysely, jonka jälkeen hän kertoi huomisen tapahtumien kulun omalta osaltaan. Homma selvä! Kuulemma aamuista leikkaussaliin lähtöä ei
välttämättä edes muista, sillä ennen sitä saadaan rauhoittavaa ja kipulääkettä. Kanyylit laitetaan kuitenkin vasta leikkaussalissa, kuten ajattelinkin.

Pian sen jälkeen fysioterapeutti ohjeisti sänkyyn menemisen ja nousemisen ym. yleistä, jota kuulin jo valmennustilaisuudessa.

Sitten sairaanhoitaja haastatteli ja merkkasi koneelle ruokavalion, esim. ruokajuoma, tumma vai vaalea leipä, kahvi vai tee... Oikea rivi on: laktoositon maitojuoma, tumma leipä ja ...KAAKAO. Sitä saa aamupalalla, välipalalla tee.

Lopuksi tapasin myös leikkaavan kirurgin, joka kertoi vielä leikkauksesta. Hän vaikutti erittäin asialliselta, jämäkältä ja osaavalta.

Välipala

Ensimmäinen lounas

Odottelen vielä huoneessa, että joku tulisi hakemaan haastatteluun. Mitään ei ole vielä siis tapahtunut. Kämppikselle tuotiin ruoka, mutta mulle ei! Kysyin käytävältä ruoan jakajalta asiasta ja hetken kuluttua sain minäkin aterian. Ihan hyvää oli! Neutraalia, mutta maistuvaa. Kuulemma hyvät ruoat täällä on. No, se tulee pian selvitettyä.

Sairaalassa!

Nyt olen TAYSissa. Kävin verikokeissa ja sydänfilmissä, sen jälkeen keuhkoröntgenissä ja nyt istun Sydänkeskuksen vuodeosastolla odottamassa haastatteluun pääsyä. Huoneessa on kaksi sänkyä, joista toinen on minun ja toinen viikko sitten leikatun nelikymppisen myöskin hiippaläppäpotilasmiehen. Hän siirtyy huomenna Hatanpäähän, joten olen varmaan jonkun aikaa huoneessa yksin, ellei
uutta potilasta tule.

Minulle tuotiin sairaalavaatteet, jotka voin laittaa päälle nyt, tai
myöhemmin. En laita vielä. Vaihdoin kengät, mutta pidän omat
vaatteet niin pitkään kuin mahdollista.

Tässä on nyt odottelua, mutta kuulemma kohta tulee lounas!

Viimeinen päivä

Tänään on viimeinen "normaali" päivä ennen leikkausta. Vietän huomisen sairaalassa ja leikkaus on sitä seuravaana aamuna.

Nyt täytyy vielä nauttia kivuttomasta kehosta ja liikkumisesta sekä arvettomasta rintakehästä. Olkaa kiitollisia jos pystytte liikkumaan kivutta, sillä olen varma, että tiistain jälkeen se ei minulta onnistu hetkeen.

Mitä sairaalassa tapahtuu?

Osastolle saapuessa

• Laboratorionäytteet ja keuhkokuva
• Mukaan kotoa henkilökohtaiset hygieniavälineet
• Kännykän käyttö sallittua yleisissä tiloissa, huoneissa tietyin rajoituksin
• Rahaa voi ottaa vähän mukaan, mutta arvoesineet kannattaa jättää kotiin
• Osastolla tullessa tulohaastattelu hoitajan kanssa
• Käydään läpi kotona täytetyt kaavakkeet ja sairaalassa oloaikaan liittyviä yleisiä asioita
• Tulohaastattelu, läheiset voi olla mukana
• Ohjataan, vaatteet säilytykseen
• Myös leikkaava lääkäri, nukutuslääkäri ja fysioterapeutti käyvät keskustelemassa tulopäivänä
• Sairaalassaolo kaikkineen n. 2 viikkoa

Leikkausvalmistelut

• Tuloiltana suihkuun. Ei enää aamulla
• Painon punnitus
• Korut, kellot ym. pois
• Syödä ja juoda saa klo 24 asti
• Unilääke yöksi
• Aamulla ihokarvojen poisto
• Esilääke

Leikkauksen jälkeen

• Leikkauksen jälkeen teho-osastolle
• Potilashuoneessa sijaitsee 7 potilaspaikkaa
• Hoitajien työpiste, hoitovälineet ja laitteet ovat samassa tilassa
• Leikkaus kestää yleensä 3-4 tuntia
• Kirurgi soittaa sovitulle läheiselle/omaiselle leikkauksen päätyttyä

Leikkauksen jälkeinen tehohoito-vaihe

• Oma hoitaja tarkkailee vointia
• Tavoitteena toipumisen ja kuntoutumisen käynnistyminen
• Omatoimisuuteen kannustaminen

Tarkkailua leikkauksen jälkeen

• Seurataan mm. sydämen rytmiä, verenpainetta, kehon lämpötilaa, virtsan eritystä, vuoto leikkausalueelta
• Potilaat pidetään nukutettuina leikkauksen jälkeen
• Hengityskone tukee hengitystä nukutettuna, hengitysputki kulkee suun kautta hengitysteihin
• Nukutuksesta herääminen yksilöllistä
• Heräämisen jälkeen annetaan lisähappea happimaskilla
• Raajajumpan voi aloittaa voinnin mukaan
• Asennonvaihtoihin pyydettävä apua hoitajilta (hoidon toteuttamiseen tarvitaan paljon seurantalaitteita ja letkustoja)
• Kipulääkettä annetaan automaattisesti, pyydettäessä saa lisää
• Tavoitteena mahdollisimman hyvä ja rento olo
• Leikkauksen jälkeen voi esiintyä pahoinvointia, suun kuivumista ja jatkuvaa janontunnetta

Leikkauksen jälkeinen aamu

• Aamupesut vuoteessa
• Jalkeille nousu
• Painon punnitus
• Sydänfilmi, keuhkokuva, verinäytteet, tehdään vuoteessa, ei pistetä, letkujen kautta tehdään
• Lääkärin kierto
• Poistetaan tarpeettomaksi käyneet letkut ja seurantavälineet kun siirrytään vuodeosastolle. Virtsakatedri jää ja tippa molempiin käsiin, happiviikset
• Siirto takaisin sydän- ja rintaelinkirurgiselle vuodeosastolle

Yhteydenpito

• Kuulumisia voi tiedustella puhelimitse ympäri vuorokauden
• Potilaan kanssa voi puhelimitse keskustella leikkauksen jälkeisenä päivänä
• Leikkauspäivänä ei vierailuja
• Vierailut sopimuksesta

Hoito vuodeosastolla

• Hoitajat aluksi apuna jalkeille nousussa, pesuissa, ravitsemuksessa
• Suihkussa käynti virkistää
• Lämmönnousu on normaalia
• Ruokahaluttomuutta voi olla, samoin pahoinvointia
• Sydämen rytmin seuranta jatkuu
• Lisähappi (happiviikset)
• Kivunhoito tärkeää!
• Verensokerin seuranta
• Painoa seurataan aamuisin
• Unettomuus vaihtelee. Väsymystä on
• Leikkaava lääkäri käy juttusilla

Siirtyminen jatkohoitopaikkaan

• Lääkärit päättävät siirtymisestä, yleensä neljäntenä päivänä leikkauksesta
• Potilas itse ilmoittaa siirrosta omaisille/läheisille
• Siirto tapahtuu ambulanssilla n. klo 14
• Reseptit ja sairaslomatodistukset saa sieltä

Liikunta sydänleikkauksen jälkeen

• Rintalastan luutuminen kestää 6-8 viikkoa (2 kk)
• Nostaminen ensimmäisen kuukauden aikana max 5 kg
• Kevyet kotiaskareet on sallittu
• Autolla ajaminen sallittu 1 kk:n jälkeen leikkauksesta
• Saunominen sallittu 2 viikkoa leikkauksesta (itsesulavat ompeleet) tai viikko ompeleiden poistosta edellyttäen, että haava on parantunut

Lähde: TAYSin Sydänkeskuksen infotilaisuus sydänleikkaukseen valmistautuville.

Hiippaläppävuodon oireita

Mitä oireita läppäviasta on ollut? Minulla vika ei ole vaikuttanut normaaliin elämään juurikaan, mutta se ei tarkoita etteikö siitä olisi aiheutunut oireita.

Vaikka vika on synnynnäinen, en tiennyt sen olemassaolosta kuin vasta 18-vuotiaana lääkärin huomautettua voimistuneesta sivuäänestä. Koulussa liikuntatunneilla olin aina aktiivinen ja pärjäsin hyvin. Oireet ovatkin tulleet pikkuhiljaa nyt muutaman vuoden aikana n. 16-vuotiaasta lähtien.

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioni, oli hyvin satunnaisesti (noin kerran parissa kuukaudessa) tulleet pistävät rintakivut hieman sydämen alapuolelle. Useimmiten ne tulivat illalla maatessani sängyssä, jolloin sopivassa asennossa hengittäminen toi kivut ja ne lähtivät heti, kun vaihdoin asentoa. Mietin silloin, että onkohan tämä normaalia.

Myöhemmin, nyt muutaman vuoden ajan, samanlaiset sydämen kohdalla tuntuvat rintakivut alkoivat tulla yhtäkkiä ihan missä tilanteessa tahansa, mutta kuitenkin hyvin epäsäännöllisesti ja harvoin. Toisinaan meni kuukausia ilman mitään muistutuksia, kun taas joskus kipu tuli pari kertaa kuussa. Kun tällainen kipu tuli, oli pakko pysähtyä ja mieluiten istuutua. Kipu kesti vain hetken, noin 10 sekuntia. Tilanteisiin ei liittynyt välttämättä mitään liikuntaa, vaan kipu saattoi alkaa vaikka ihan kotona ollessa. Aika hämmentäviä ja pelottavia ne tilanteet olivat, kun ei tiennyt mistä on kyse.

Nyt ihan lähiaikoina ennen leikkausta olen huomannut sydämen jyskyttävän hyvin raskaasti ja syvästi usein iltaisin sängyssä. Lyönnit tuntuvat koko kehossa ja melkein kuuluvat korvissa. Joka ilta tätä ei ole, mutta muutaman kerran viikossa. Silloin kun se tulee, tuntuu lähes, että sydän hajoaa siihen paikkaan. Ei ole hajonnut.

Myös sykettä nostava liikunta saa nyt sydämen jyskyttämään hyvin raskaasti heti jo muutaman minuutin jälkeen. Lopetettuani liikkumisen painostavan raskaat ja syvät, korvissa tuntuvat lyönnit jatkuvat vielä monta minuuttia. Kyse ei ole normaalista sykkeen noususta ja sen palautumisesta, vaan tämä oire on huomattavasti voimakkaampaa kuin aiemmin kokemani liikunnan jälkeinen syke. Tällainen tilanne saattaa tulla esim. pienestä pikaisesta spurtista junaan tai kilometrin tasaisesta hölkästä kun taas aiemmin olen pystynyt pelaamaan vaikka jalkapalloa ja juoksemaan kilometrejä ilman mitään.

Viimeisimmässä tutkimuksessa, jonka seurauksen päädyin leikkausjonoon, lääkäri huomasi sydämeni laajentuneen viime kerrasta. Tämä on seurausta siitä, että sydän ylikuormittuu esimerkiksi läppävuodon takia ja joutuu siksi ponnistelemaan enemmän saadakseen saman suorituskyvyn. Sydämen laajentuminen on jo sellainen merkki, että läppävika vaikuttaa huomattavasti sydämen toimintaan, joten leikkaus on syytä tehdä.

Nyt ole helpottunut, että vika korjataan, sillä luulen, että tällaiset oireet loppuvat siihen. Sydämen jyskytys (raskaat lyönnit) ja äkilliset, sydämen kohdalla olevat rintakivut eivät olleet mukavia ja etenkin silloin, kun en tiennyt mistä on kyse, saatoin luulla sydämeni pysähtyvän siihen paikkaan. Niin ei kuitenkaan käynyt!

Leikkausoperaatiosta lyhyesti

Leikkauspöydällä minulle laitetaan tippa, jonka kautta tulee uni- ja kipulääkkeet. Lisäksi kiinnitetään monia erilaisia tarkkailuvälineitä, joten lopulta kehosta lähtee piuhoja kerrakseen.

Ennen operaation alkamista kipulääke alkaa virrata suoneen ja olo muuttuu veltoksi ja höpöksi. Seuraavaksi lääkäri sanoo laittavansa unilääkkeen tulemaan ja hetkessä olen unten mailla täysin tunnottomassa ja tiedottomassa tilassa.

Leikkausoperaatiossa kirurgi leikkaa rintalastan siististi halki (en tiedä minkälainen saha se on :P) ja kylkiluita levitetään auki, jotta saadaan näkyvyys sydämeen. Sydämen toiminta ja verenkierto ohitetaan laittamalla siihen putket, joiden avulla sydämen sijasta verta kehoon pumppaa sydän-keuhkokone. Sydän on siis pysähtyneenä, sillä sykkivän sydämen sisuksia on hankala leikata.

Kirurgi avaa sydämen, tutkii läpän rakenteen ja aloittaa korjausoperaation. Tarkoitus on korjata läppä sen jo olemassaolevilla rakenteilla eikä keinoläppää täten tarvitse laittaa. Kun läppä on korjattu, läpän toiminta testataan huolella ennen laittamista takaisin toimintaan, jottei samaa vikaa takuulla koskaan tarvitsisi leikata uudelleen.

Sitten sydän suljetaan, laitetaan takaisin toimintaan ja halkaistu rintalasta kiinnitetään tiiviisti yhteen rautalangalla, jotta luutuminen takaisin kiinni voi alkaa.

Tunteja myöhemmin herään teho-osastolta.

Leikkauspäivä

Nyt leikkauspäivä varmistui, se on tiistai 9. huhtikuuta. Paikalle täytyy mennä jo maanantaina kello 10 valmisteluihin ja haastatteluihin.