Leikkauspöydällä minulle laitetaan tippa, jonka kautta tulee uni- ja kipulääkkeet. Lisäksi kiinnitetään monia erilaisia tarkkailuvälineitä, joten lopulta kehosta lähtee piuhoja kerrakseen.
Ennen operaation alkamista kipulääke alkaa virrata suoneen ja olo muuttuu veltoksi ja höpöksi. Seuraavaksi lääkäri sanoo laittavansa unilääkkeen tulemaan ja hetkessä olen unten mailla täysin tunnottomassa ja tiedottomassa tilassa.
Leikkausoperaatiossa kirurgi leikkaa rintalastan siististi halki (en tiedä minkälainen saha se on :P) ja kylkiluita levitetään auki, jotta saadaan näkyvyys sydämeen. Sydämen toiminta ja verenkierto ohitetaan laittamalla siihen putket, joiden avulla sydämen sijasta verta kehoon pumppaa sydän-keuhkokone. Sydän on siis pysähtyneenä, sillä sykkivän sydämen sisuksia on hankala leikata.
Kirurgi avaa sydämen, tutkii läpän rakenteen ja aloittaa korjausoperaation. Tarkoitus on korjata läppä sen jo olemassaolevilla rakenteilla eikä keinoläppää täten tarvitse laittaa. Kun läppä on korjattu, läpän toiminta testataan huolella ennen laittamista takaisin toimintaan, jottei samaa vikaa takuulla koskaan tarvitsisi leikata uudelleen.
Sitten sydän suljetaan, laitetaan takaisin toimintaan ja halkaistu rintalasta kiinnitetään tiiviisti yhteen rautalangalla, jotta luutuminen takaisin kiinni voi alkaa.
Tunteja myöhemmin herään teho-osastolta.
1 kommentti:
Laita vaikka Google-kuvahakuun "Sternum saw", niin tiedät millaisella sahalla sahataan. Saha on normaalin pistosahan näköinen sillä erotuksella, että sahan liike on suhteellisen lyhyt ja sahan kärjelle on oma suojansa, koska emmehän halua, että rintalastan sahauksen yhteydessä myös sydämen pintaan tulee terän jälki.
Lähetä kommentti