Kuinka paljon sydänleikkaus maksaa?

Mitä leikkaus maksaa potilaalle? Sydänleikkauksen hinta?

Suomessa julkisen palvelun hoitojärjestelmä on potilaan kannalta erinomainen, sillä potilas maksaa ainoastaan hoitopäivistä, ei erikseen toimenpiteistä eikä sairaalassa ennen kotiuttumista tarvittavista lääkkeistä.

Itse kävin TAYSissa hiippaläpän korjausleikkauksessa ja sen vuoksi minulle tehtiin tietenkin kyseinen leikkaus, jonka jälkeen olin vuorokauden Sydänkeskuksen teho-osastolla, 7 päivää sydän- ja rintaelinkirurgisella vuodeosastolla ja 4 päivää jatkohoitopaikassa Hatanpään kantasairaalaan sisätautien vuodeosastolla. Olin siis yhteensä 12 päivää hoidettavana sairaalassa.

Tänä vuonna 2013 Tampereella julkisen puolen hoitopäivämaksu on 32,60 euroa per hoitopäivä, joten leikkauksen ja hoidon jälkeen minulle tuli lasku:

12 hoitopäivää x 32,60€ = 391,20€.

Maksoin siis 391,20 euroa ja sain avosydänleikkauksen huipputiimillä, anestesian, tarvittavan lääkityksen sairaalassa, tarkkailuun liittyvät tutkimukset ja röntgenit sairaalassa, 24/7 paikalla olevan hoitajan, 5 ateriaa joka päivä, majoituksen, fysioterapeutin tapaamiset, ym.

Aivan käsittämättömän halpaa.

Todelliset kustannukset eivät tietenkään ole noin pienet.

Laskin Sydänkeskuksen 2013 palveluhinnastolla (ilmeisesti siis yksityisen vastaanoton hinnasto) todelliset kustannukset:

Kiireetön läppäleikkaus 5834€

Gore-Tex läppärengas 630€

Leikkauksen jälkeinen teho-osastopäivä 2875€

7 hoitopäivää TAYSin sydän- ja rintaelinkirurgisella vuodeosastolla 3990€ (á 570€)

4 hoitopäivää Hatanpään kantasairaalaan sisätautien vuodeosastolla 1192€ (á 298€, lähde) 

Yhteensä: 14 521 €

Ilman verovaroihin perustuvaa julkista sairaanhoitoa olisin siis joutunut maksamaan viallisen sydämeni korjaamisesta n. 15 000 euroa. Nyt laskua tuli ainoastaan vajaat 400 euroa. Erinomainen systeemi potilaan kannalta, sen voin sanoa!

Todelliset kustannukset ovat kuitenkin sitä 15 000 euron luokkaa, joten mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun suuret ikäluokat vanhenevat ja hoidontarve kasvaa hurjasti?

Luettavaa:
- Taloussanomat: Katso paljonko hoitosi oikeasti maksaa

- YLE: Kuka saa sydänleikkauksen tulevaisuudessa?

Keskusteluboksi

Hehei laitoin blogiin keskusteluboksin (tuossa sivupalkissa oikealla!). Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää sydänleikkaukseen liittyen, jätä viesti niin voin kertoa kokemuksistani.

Tottakai blogiviestien normaalit kommenttikentät ovat edelleen keskustelua ja kysymyksiä varten, mutta ehkä tämä sopii paremmin joillekin?

Vinkkejä sydänleikkaukseen meneville

Olen ollut itse sydänleikkauksessa, joten jaan kokemuksestani hyödyllisiä vinkkejä, joita ei välttämättä kukaan sinulle muista kertoa. Itse olisin halunnut kuulla nämä ennen kuin menin leikkaukseen!

1. Pidä huolta vatsan toiminnasta ennen leikkausta. Syö edeltävänä päivänä esim. luumuja.
2. Nouse ja laskeudu sängystä AINA ohjeiden mukaan kylkiasennon kautta (muuten toipuminen viivästyy ja kipu jatkuu pitkään, koska rintalasta ei pysty luutumaan kunnolla).
3. Pyydä joka aamu luumumehua ja juo se (vatsan toimiminen on hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeää, itse en tätä tiennyt, joten en käynyt neljään päivään vessassa leikkauksen jälkeen, koska vatsa ei toiminut. Se oli TUSKAA).
4. Juo muutenkin paljon nestettä, sillä se auttaa vatsan toimintaa ja pitää päänsäryn loitolla (huomaat aamulla kovasta päänsärystä jos et ole juonut tarpeeksi vettä).
5. Tietyt uni- ja kipulääkkeet voivat aiheuttaa hirveitä painajaisia (itselläni ei koskaan ole ollut vastaavia painajaisia kuin toisena ja kolmantena yönä leikkauksen jälkeen).
6. Ensimmäiset 3-5 päivää olet hyvin aineissa, etkä ole ihan oma itsesi. Vierailijoiden kannattaa muistaa se, jos potilas vaikuttaa poissaolevalta tai tylyltä.
7. Hoitajilta voi pyytää mitä vain milloin vain ja kertoa toiveista. Mm. korvatulpat ovat hyödyllinen toive.
8. Suihkussakäynti virkistää valtavasti, joten kannattaa mennä suihkuun jos hoitaja sitä ehdottaa!
9. Iltapalalla on useimmiten tarjolla paljon muutakin kuin mitä normaalisti eteen tuodaan. Jos näet kärryssä jotain, mitä halausit, kysy niin saat. Esim. toinen hedelmä.
10. Osaston päiväsalissa on liukuovellinen kaappi (television alla), jossa on kirjoja ja lehtiä luettavaksi jos aika käy tylsäksi (sain tietää tästä oltuani osastolla jo monta päivää kun jokin kokeneempi leikkauspotilas kertoi).
11. Aamulehti tulee joka aamu ilmottautumistiskille, kysy jos ei näy. Joku voi olla myös vienyt sen huoneeseensa.
12. Hoitajat eivät välttämättä muista aina kaikkea, joten älä ihmettele jos jokin asia jää kesken tai unohtuu. Kerro siitä kun näet hoitajan seuraavan kerran.
13. Muista: jokainen päivä on edellistä parempi. Huomenna on parempi olo kuin tänään. Huomenna jaksat paremmin kuin tänään. Ensimmäiset 5 päivää leikkauksesta ovat pahimmat, mutta myös toipumisvauhti on silloin nopeinta. On mahtavaa päästä ensimmäistä kertaa jalkeille. Käydä ensimmäistä kertaa vessassa. Kävellä käytävällä ensimmäistä kertaa. Kävellä ensimmäistä kertaa käytävä ilman rollaattoria. Kävellä käytävä kahdesti. Olla jalkeilla suurin osa päivästä. Hymyile! :)

1,5 kuukautta leikkauksesta

Tulipa tauko blogailuun!

Se johtui yksinkertaisesti siitä, että olen niin hyvässä kunnossa, että elämä voi jatkua lähes normaalisti, eli ei syytä huoleen.

Tiivistän tapahtumat:

Sairaalasta kotiuduttuani kuntoutuminen on edennyt hyvin ja mukavasti. Söin särkylääkkeitä (Para-Tabs) noin kuukauden verran eteenpäin leikkauksesta, vähentäen loppua kohden. Ensimmäiset viikot otin 3 tablettia päivässä (aamulla herättyäni, iltapäivällä, nukkumaan mennessäni), sillä säryt vaativat sitä. Vähitellen jätin olon mukaan aamu- tai päivätabletin pois, mutta sänkyyn mennessä oli vielä kuitenkin pakko ottaa. Lopulta sitäkään ei tarvittu ja nyt olen pärjännyt hyvin ilman kivunlievitystä.

Neljän viikon aikoihin leikkaushaavaan tuli pieni infektio ja se alkoi vuotaa. Lyhyeen (n. 1 cm) kohtaan haavassa oli päässyt bakteeria, joka aiheutti haavan pinnan aukeamisen siitä kohtaa ja pienen vuodon. Tätä kävin näyttämässä terveysasemalla ja lääkäri määräsi viikon antibioottikuurin, jolla homma hoituikin. Nyt vuotaneeseen kohtaan on muodostunut hyvä rupi ja haava alkaa olla pian kokonaan parantunut. Suurimmalta osalta haava on erittäin siisti ja viiltoarpi on vain n. 1 millimetri leveä.

Marevan-hoitoa varten kävin omahoitajan juttusilla, ja sovimme INR-arvon kontrolloinnista ja annostuksen määrittelystä. Hoito kestää tässä tapauksessa (ei keinoläppää, vaan korjaus) 3 kuukautta. Olen käynyt viikottain laboratoriossa verikokeessa, josta mitataan INR-arvo, jonka mukaan hoitaja lähettää minulle tekstiviestinä lääkkeen annostuksen. Ruokavalioon ei ole tarvinnut kiinnittää huomiota, sillä lääkitys säädetään ruokavalioon eikä toisin päin.

Normaali elämä on onnistunut loistavasti jo neljän viikon jälkeen leikkauksesta. Tietysti ensimmäisen kuukauden 5 kg:n nosto- ja kantorajoitus rajoitti kaupassakäyntiä, mutta nyt toisen kuukauden 10 kg:n raja mahdollistaa jo ostokset. Urheilua ei voi vielä harrastaa, mutta muutaman kilometrin käveleminen onnistuu jo täysin vaivatta.

Aamulla herätessä niskat ovat vielä hieman jumissa, mutta muualla särkyä on enää hyvin vähän. Jokainen päivä on edellistä parempi.

TAYSin ruoat

Sairaalassa on kyllä hyvät ruoat. Muista, että toiveet (esim. suurempi annos, toinen leipä, toinen lasi juomaa) otetaan huomioon ja varsinkin iltapalalla hoitaja ei välttämättä tuo kärrystä kaikkia vaihtoehtoja. Esimerkiksi kerran iltapa tuli ja huomasin, että kärryssä oli vielä joitain vaaleansinisiä purkkeja. Nehän olivat Kidius-vanukasta! Kysyin ja sain kaakaon, leivän, banaani ja omenan lisäksi vielä sellaista, nam nam!

Yölliset aktit ja harhat

Leikkausta edeltävässä valmennustilaisuudessa varoitettiin, että leikkauksen jälkeisinä öinä potilas voi nähdä ja kokea voimakkaitakin harhoja johtuen voimakkaista morfiinipohjaisista kipulääkkeistä. Oudoista asioista olisi ensisijaisen tärkeää kertoa hoitohenkilökunnalle, sillä muuten todellisuudentaju voi hämärtyä.

Hoitaja kertoi valmennustilaisuudessa, että kerran potilas oli esimerkiksi täysin varma, että öisin osaston ikkunasta kiipeää sisään virolaisia kalakauppiaita myymään kalaa. Toinen taas pelkäsi valtavasti yötä ja nukkumista, sillä hän oli varma, että joka yö osastolla liikkuu huumediilereitä hoitajien huomaamatta antamassa huumeita potilaille. Hän ei sen vuoksi uskaltanut nukkua ja hänet täytyi jossain vaiheessa jopa sitoa sänkyyn, koska hoitajat eivät tienneet miksi potilas ei halunnut nukkua vaan vastusteli sängyssä olemista yön tullessa.

Harhat voivat siis olla potilaalle erittäin todellisia, joten niistä on erittäin tärkeää kertoa eteenpäin. Jos potilas jää harhojensa kanssa yksin, ne voivat muuttua todellisuudeksi hänelle.

Itselläni ei massiivisia hallusinaatioita ollut, painajaisia kylläkin. Näin painajaisia kahtena yönä, muistaakseni toisena ja kolmantena yönä leikkauksesta. Normaalisti en näe painajaisia juuri koskaan, mutta kipulääkkeiden vaikutuksesta unet olivat aivan ennennäkemättömän outoja ja pelottavia.

Kolmantena yönä leikkauksesta näin myös hieman harhoja. Kirjasin ne aamulla puhelimeeni ylös. Kolmannen yön tokkurassa puhelimella kirjoitettu raportti kuuluu muokkaamattomana näin:

Monet ei öt tiedä,ttö vasta sydänkeskuksen mentyä enkiläkunnan nukkumaan toimh varta alkaakin. En tiedä missä muuta olivatmuttq paikalla kys okicuweita eri aloilta. Suvin enon taidot loitttyvvät tahanpsunn? Mutta pmwnk omkerkh

Psykedeelistä musiiikkidustwttin liisr sain itsekin soittaa. Oammn erikoisalaani kuulu myös norjalais-ruotsalais-suomalaisen vwrirhymän tutkiminun. Lopulta sai hyvin otteen ja verta valui urakalla myös hieman paidalle.

Erä yöyoimintaryhmänossa oli m jo aamupalalle, jotelin häntä ja heräsn. Kello oli04;07. Kohta tuli jo nenästä verta

Johonkin kuulu liiittyi lintu jonka hyväksnnåetä kiisteltiin. Enole varman oliko lintu oikea.

Vahvoista kipulääkkeistä tulevat harhat ovat siis mahdollisia, sillä koin ne myös itse. Asiasta kannattaa puhua hoitajien kanssa heti, etteivät todellisuus ja harhat mene sekaisin. Lääkitystä voidaan myös säätää tai vaihtaa, jos jokin lääke aiheuttaa sietämättömiä sivuoireita.

Asiaa ei kuitenkaan kannata pelätä, sillä leikkauksen jälkeen 3-4 yötä ovat muutenkin aika hankalia. Ainakin itselläni nukahtaminen oli vaikeaa ja sitten kun sai nukuttua, unet olivat painajaismaisia. Ongelmat kuitenkin loppuivat jo neljännen yön kohdalla, sillä kipulääkitystä lievennettiin ja siitä lähtien jokainen yö on ollut huomattavasti edellistä parempi!

Rintalasta sydänleikkauksen jälkeen

Ensimmäiset muutama päivä (sairaalassa leikkauksen jälkeen) ei tuntunut paljoa miltään, koska oli kovat kipulääkkeet. Käsiä ei tosin voinut liikuttaa sivuille tai taakse juurikaan, vain eteen ja hieman ylös. Esim. kasvojen ja hampaiden pesu tai takin laittaminen päälle oli hyvin hankalaa.

Joka päivä tuntui aina paremmalta kuin edellinen. Aina pystyi liikkumaan entistä enemmän.

Viikko leikkauksesta rintalasta oli alkanut jo luutua hieman. Kipulääkkeitä vähennettiin, koska en kokenut tarvitsevani niitä. Nyt pystyi jo alkaa varovasti pestä kasvoja ja hampaita normaaliin tyyliin.

Kotiutus (10 päivää leikkauksesta). Nyt käsiä voi liikuttaa jo melko vapaasti. Kädet voi esim. viedä niskan taakse eikä se asento tunnu pahalta.

Nukkuminen kylkiasennossa onnistuu, mutta aiheuttaa hieman normaalia kovempaa kipua ajan myötä. En kuitenkaan tarvitse enää unilääkettä nukahtamiseen, kuten sairaalassa ensimmäisellä viikolla. Särkylääkkeen ottaminen ennen nukkumaanmenoa auttaa.

Ensimmäinen kauppareissu

Tänään kävin ensimmäisen kerran kaupassa leikkauksen jälkeen. Kotiuduin eilen ja leikkauksesta on nyt 11 päivää.

Kauppaan oli matkaa kävellen noin 600 metriä ja hyvin rauhallisella kävelynopeudella voimat riittivät menomatkalla ihan hyvin. Ensin kävin apteekissa hakemassa reseptillä Marevanin ja särkylääkkeen, minkä jälkeen oli vuorossa ruokakauppa. Yksin en kauppareissusta tietenkään vielä selvinnyt, sillä kanto- ja nostorajoitus on 5kg, eikä muutenkaan vielä jaksa kaupan hälinässä olla. Itse jäin istumaan kassojen ulkopuolelle, sillä kauppaan tultua voimat alkoivat olla vähissä ja päässä pyöri.

Paluumatka sujui kohtalaisesti, mutta voimat alkoivat todella jo loppua. Kotona oli pakko mennä heti lepäämään.

Siinä tuntee itsensä erittäin heikoksi, kun vanhuksetkin kävelevät kadulla ohi eikä kauppareissua jaksa tehdä yksin, mutta tästä on suunta vain ylöspäin!

Vapaa!

Tänään minut kotiutettiin Hatanpään sairaalasta. Leikkauksesta on kulunut 10 päivää. Oli mahtava tunne käydä viimeistä kertaa sairaalassa suihkussa ja laittaa OMAT vaatteet puolentoista sairaalaviikon jälkeen!

Ensimmäistä kertaa ulkona puoleentoista viikkoon. Raitis ulkoilma tuoksui upealta.

Yhteyskatkos

Harmi, kirjoittelin vuodeosastolla paljon tekstiä blogia varten puhelimeni sähköpostin luonnoksiin, mutta kaikki katosivat lopulta jostain syystä. No, jotain on tallella ja koitan kovasti muistella tapahtumia.

Jatkohoitopaikassa

Eilen sain lopulta siirron Hatanpään sairaalaan (kukin siirtyy Sydänkeskuksesta oman paikkakuntansa sairaalaan jatkohoitoon), mutta olisin jo melkein ollut valmis lähtemään suoraan kotiin!

Leikkauksesta on kulunut viikko ja olen hyvin pirteä ja liikkeellä, kipuja ei ole, mutta rauhassa pitää ottaa. Ihmeen nopeasti tästä nuori toipuu, kun tosiaan viikko sitten makasin teholla.

Päivityksissä on nyt ollut taukoa, mutta kunhan pääsen sairaalasta kotiin, kirjaan ne myös tänne Bloggeriin. Nyt en ole vielä saumattoman ja helpon nettiyhteyden päässä, josta jaksaisi blogailla.

Mutta lyhyesti: kaikki meni hyvin, haava on siisti, olen ollut täydessä pirteydessä ja järjissäni jo muutaman päivän, ruokahalu on palannut suurena takaisin, haluaisin jo kotiin, mutta on ihan terveellistä olla sairaalaseurannassa vielä, koska leikkauksesta on tosiaan vasta viikko. Rintalasta luutuu pikku hiljaa, joten sen kanssa täytyy olla varovainen. Liikkuminen onnistuu hyvin, kunhan pitää rauhallisen vauhdin.

Eivät kaikki leikkauksen jälkeiset päivät ole olleet aivan yhtä mukavia ja mukaan mahtui myös jokseenkin melko tuskaisiakin hetkiä. Kerron näistä lisää, kunhan pääsen kotiin!

Viikko leikkauksesta

Viime päivinä olen ollut jo melko paljon liikkeellä. Osaston käytävä tulee käveltyä useita kertoja päästä päähän kerralla, yhteensä ehkä noin 10 kertaa päivässä. Voimat alkavat pikku hiljaa palata, enää ei tarvitse rollaattoria.

Sydänpussiin voi kertyä nestettä, mutta minulla näin ei ole käynyt vielä, joten tuskin käykään, sanoi kirurgi. Sydänpussi on ollut alusta asti kuiva. Myöskään keuhkopusseihin ei ole kertynyt nestettä. On melko tavallista, että varsinkin keuhkopusseihin kertyy nestettä leikkauksen jälkeen. Se imetään selästä piikillä pois.

Sydän ei ole leikkauksen jälkeen jättänyt yhtäkään lyöntiä välistä, eikä mitään muitakaan häiriöitä ole ollut. Läppä pitää ja toimii hyvin. Kirurgi sanoi minun olevan siltä osin terve, periaatteessa kotikuntoinen!

Ja leikkauksesta on kulunut vasta viikko!

Vuodeosastolle siirtyminen

Teho-osastolla leikkauksen jälkeisenä aamuna minut autettiin ylös ja punnittiin. Samalla tehtiin myös monenlaisia testejä (kaikki kanyylien kautta ilman pistoja muistaakseni) ja otettiin keuhkoröntgenkuvat. Näiden jälkeen aamupäivällä minut siirrettiin sängyssä maaten teho-osastolta vuodeosastolle.

Leikkauksen jälkeinen päivä meni myös sängyssä maatessa. Voimat olivat poissa ja kaikkein mieluiten vain nukkuikin sängyssä. Virtsakatedri hoiti vessan sijaa ja ruoaksi sain vai mustikkakeittoa. Virtsakatedri oli laitettu nukutuksen aikana ja pissa virtasi lattialla sängyn alla olevaan pussiin letkun kautta ihan automaattisesti, ainakin itselläni ilman minkäänlaista pissaamisen tunnetta koskaan.

Teho-osastolla

Leikkauksen jälkeen heräsin teho-osastolta ja vietin siellä leikkauspäivän, seuraavan yön ja aamun.

Teho-osastolla oli tiivis meininki. Samassa huoneessa oli useita potilaita ja vielä useampi hoitaja. Makasin sängyssä huoneen nurkassa ja ympärilläni oli kaikenlaisia laitteita niin paljon, että sänkyä ei olisi kyllä saanut ihan samantien siirrettyä ulos huoneesta. Kehostani lähti piuhaa kerrakseen, mutta olo oli ihan ok, ei oikein tuntunut miltään. Luonani kävi hoitajia säännölliseen tahtiin, mutta itse ei tarvinnut tehdä muuta kuin maata.

Päivä kului maaten ja yhteyden hoitajaan sai kättä heiluttamalla tai äännähtämällä. Jokaisella teho-osastopotilaalla oli oma hoitaja, joka pysytteli sängyn lähistöllä koko ajan.

Illasta makaaminen alkoi käydä tylsäksi. Kyllä! Vaikka olin varmaan kuinka aineissa, paikallaan makaaminen ja katon tuijottaminen alkoi kyllästyttää. Mainitsin asiasta hoitajalle ja hän kysyi tykkäisinkö katsella televisiota. TV teho-osastolla?? No, mikäpä siinä. Kohta hoitaja kärräsi sänkyni viereen uuden television ja antoi käteeni kaukosäätimen. Katselin jalkapallon Mestarien Liigaa, mutta totta puhuen, ei sekään kauhean miellyttävää ollut. Keskittymiskyky oli aika nollassa.

Illalla 22 aikaan läheiseni soittivat teho-osastolle ja kysyivät vointiani. Hoitaja kysyi myös minulta haluaisinko jutella ja tottakai halusin! Mutta lähes välittömästi muutaman sanan sanottuani minulle tuli valtavan huono olo oli pakko lopettaa puhelu. Ilmeisesti yhtäkkinen keskusteluyhteys rakkaiden ihmisten kanssa oli liikaa noin pian leikkauksen jälkeen. Ei ehkä vielä tässä vaiheessa kannata jutella läheisille, vaikka hoitaja antaisikin siihen mahdollisuuden.

Teho-osasto oli äänimaailmaltaan aika äänekäs monine huminoineen ja piippauksineen. Sain hoitajalta korvatulpat nukkumiseen helpottamiseksi. Oli muuten hyvät korvatulpat, sellainen reilun kokoinen pala vahaa, joka muotoutui korvaan painamalla ja peitti kaikki äänet välittömästi.

Leikkauksen jälkeen

Leikkaus alkoi noin klo 9:00 ja oli valmis vähän klo 12 jälkeen. Itse muistan heränneeni teho-osastolta puoli kahden aikaan, eli aika pian. Olin yllättävän pirteä ja skarppi heti, katsoin kelloa ja tarkkailin tilannetta. Myöhemmin kuitenkin kuulin, että olin heti herättyäni keskustellut jo kirurgin kanssa, mutta siitä en muista yhtään mitään. Ihan jätkeviä olin kuulemma vastaillut kirurgin kysyyksiin.

Herättyäni (siitä lähtien kun muistan) minulla oli happimaski, ei hengitysputki. Ilmeisesti hengitysputki otetaan pois heti kun potilas herää, enkä itse ainakaan muista pitäneeni putkea ollenkaan. Hyvä niin, sillä hengitysputki olisi vaastaavanlainen epämiellyttvyys kuin ruokatorviultran putki.

Se on korjattu!

Leikkaus on nyt ohi ja sydän toimii kirurgin mukaan pirteästi :) Keinoläppää ei tarvittu, vaan oma läppä saatiin korjattua. Kirurgi arvioi korjatun läpän kestävän koko loppuelämän ajan. Tämä päivä kuluukin tästä eteenpäin teho-osastolla. Huomenna on vuorossa siirto takaisin vuodeosastolle.

Leikkauspäivän aamu

Hoitaja herätti klo 6:20, puin leikkausvaatteet ja pesin hampaat ja kasvot. Hetken kuluttua hoitaja toi kipulääkkeen, minkä jälkeen sain jatkaa unia.

Leikkaussaliin tultiin hakemaan 8:30. Makasin sängyssä ja minua työnnettiin käytäviä pitkin leikkaussalia kohti. Aurinko paistoi ikkunasta vaakatasossa silmiin, hymyilin. Kaikki oli hyvin ja olin hyvin levollisella mielellä. Leikkaussalissa nousin leikkauspöydälle, kirurgi esitteli minut ja toimenpiteen rauhallisesti ja lyhyesti leikkaushenkilökunnalle. Tiimiläiset kävivät tervehtimässä minua ja kertoivat kukin oman tehtävänsä. He hymyilivät ja vaikuttivat vammoilta ja ammattitaitoisilta.

Pian käteeni laitettiin kanyyli ja unilääke alkoi virrata.

Leikkausta edeltävä ilta

Nyt on leikkausta edeltävä ilta, ja tämän jälkeen minulla ei ole enää nettiyhteyttä. Tämä siis jää viimeiseksi päivitykseksi ennen leikkausta. Tänä iltana käyn suihkussa, syön iltapalaa, saan unilääkkeen ja aamulla kuuden aikaan hoitaja tulee herättelemään. Sitten matka käy kohti leikkaussalia ja leikkaus alkaa noin klo 9. Leikkaus kestää 3-4 tuntia ja kun operaatio on valmis, kirurgi soittaa tiedon kotiin.

Blogi päivittyy heti, kun tieto leikkauksesta on tullut, eli kello 13 jälkeen. Joskus leikkaus voi kestää kauemminkin, joten on turha huolestua jos tietoa ei ole tullut vielä kello 13. Itse heräilen kello 15-18 välillä ja olen takuulla aika sekaisin.

Kirjoitan lisää kunhan olen taas tajuissani ja nettiyhteyden päässä! :)

Päivällinen

Haastatteluja

Lopulta 14:55 nukutuslääkäri tuli huoneeseen, oli pieni peruskysely, jonka jälkeen hän kertoi huomisen tapahtumien kulun omalta osaltaan. Homma selvä! Kuulemma aamuista leikkaussaliin lähtöä ei
välttämättä edes muista, sillä ennen sitä saadaan rauhoittavaa ja kipulääkettä. Kanyylit laitetaan kuitenkin vasta leikkaussalissa, kuten ajattelinkin.

Pian sen jälkeen fysioterapeutti ohjeisti sänkyyn menemisen ja nousemisen ym. yleistä, jota kuulin jo valmennustilaisuudessa.

Sitten sairaanhoitaja haastatteli ja merkkasi koneelle ruokavalion, esim. ruokajuoma, tumma vai vaalea leipä, kahvi vai tee... Oikea rivi on: laktoositon maitojuoma, tumma leipä ja ...KAAKAO. Sitä saa aamupalalla, välipalalla tee.

Lopuksi tapasin myös leikkaavan kirurgin, joka kertoi vielä leikkauksesta. Hän vaikutti erittäin asialliselta, jämäkältä ja osaavalta.

Välipala

Ensimmäinen lounas

Odottelen vielä huoneessa, että joku tulisi hakemaan haastatteluun. Mitään ei ole vielä siis tapahtunut. Kämppikselle tuotiin ruoka, mutta mulle ei! Kysyin käytävältä ruoan jakajalta asiasta ja hetken kuluttua sain minäkin aterian. Ihan hyvää oli! Neutraalia, mutta maistuvaa. Kuulemma hyvät ruoat täällä on. No, se tulee pian selvitettyä.

Sairaalassa!

Nyt olen TAYSissa. Kävin verikokeissa ja sydänfilmissä, sen jälkeen keuhkoröntgenissä ja nyt istun Sydänkeskuksen vuodeosastolla odottamassa haastatteluun pääsyä. Huoneessa on kaksi sänkyä, joista toinen on minun ja toinen viikko sitten leikatun nelikymppisen myöskin hiippaläppäpotilasmiehen. Hän siirtyy huomenna Hatanpäähän, joten olen varmaan jonkun aikaa huoneessa yksin, ellei
uutta potilasta tule.

Minulle tuotiin sairaalavaatteet, jotka voin laittaa päälle nyt, tai
myöhemmin. En laita vielä. Vaihdoin kengät, mutta pidän omat
vaatteet niin pitkään kuin mahdollista.

Tässä on nyt odottelua, mutta kuulemma kohta tulee lounas!

Viimeinen päivä

Tänään on viimeinen "normaali" päivä ennen leikkausta. Vietän huomisen sairaalassa ja leikkaus on sitä seuravaana aamuna.

Nyt täytyy vielä nauttia kivuttomasta kehosta ja liikkumisesta sekä arvettomasta rintakehästä. Olkaa kiitollisia jos pystytte liikkumaan kivutta, sillä olen varma, että tiistain jälkeen se ei minulta onnistu hetkeen.

Mitä sairaalassa tapahtuu?

Osastolle saapuessa

• Laboratorionäytteet ja keuhkokuva
• Mukaan kotoa henkilökohtaiset hygieniavälineet
• Kännykän käyttö sallittua yleisissä tiloissa, huoneissa tietyin rajoituksin
• Rahaa voi ottaa vähän mukaan, mutta arvoesineet kannattaa jättää kotiin
• Osastolla tullessa tulohaastattelu hoitajan kanssa
• Käydään läpi kotona täytetyt kaavakkeet ja sairaalassa oloaikaan liittyviä yleisiä asioita
• Tulohaastattelu, läheiset voi olla mukana
• Ohjataan, vaatteet säilytykseen
• Myös leikkaava lääkäri, nukutuslääkäri ja fysioterapeutti käyvät keskustelemassa tulopäivänä
• Sairaalassaolo kaikkineen n. 2 viikkoa

Leikkausvalmistelut

• Tuloiltana suihkuun. Ei enää aamulla
• Painon punnitus
• Korut, kellot ym. pois
• Syödä ja juoda saa klo 24 asti
• Unilääke yöksi
• Aamulla ihokarvojen poisto
• Esilääke

Leikkauksen jälkeen

• Leikkauksen jälkeen teho-osastolle
• Potilashuoneessa sijaitsee 7 potilaspaikkaa
• Hoitajien työpiste, hoitovälineet ja laitteet ovat samassa tilassa
• Leikkaus kestää yleensä 3-4 tuntia
• Kirurgi soittaa sovitulle läheiselle/omaiselle leikkauksen päätyttyä

Leikkauksen jälkeinen tehohoito-vaihe

• Oma hoitaja tarkkailee vointia
• Tavoitteena toipumisen ja kuntoutumisen käynnistyminen
• Omatoimisuuteen kannustaminen

Tarkkailua leikkauksen jälkeen

• Seurataan mm. sydämen rytmiä, verenpainetta, kehon lämpötilaa, virtsan eritystä, vuoto leikkausalueelta
• Potilaat pidetään nukutettuina leikkauksen jälkeen
• Hengityskone tukee hengitystä nukutettuna, hengitysputki kulkee suun kautta hengitysteihin
• Nukutuksesta herääminen yksilöllistä
• Heräämisen jälkeen annetaan lisähappea happimaskilla
• Raajajumpan voi aloittaa voinnin mukaan
• Asennonvaihtoihin pyydettävä apua hoitajilta (hoidon toteuttamiseen tarvitaan paljon seurantalaitteita ja letkustoja)
• Kipulääkettä annetaan automaattisesti, pyydettäessä saa lisää
• Tavoitteena mahdollisimman hyvä ja rento olo
• Leikkauksen jälkeen voi esiintyä pahoinvointia, suun kuivumista ja jatkuvaa janontunnetta

Leikkauksen jälkeinen aamu

• Aamupesut vuoteessa
• Jalkeille nousu
• Painon punnitus
• Sydänfilmi, keuhkokuva, verinäytteet, tehdään vuoteessa, ei pistetä, letkujen kautta tehdään
• Lääkärin kierto
• Poistetaan tarpeettomaksi käyneet letkut ja seurantavälineet kun siirrytään vuodeosastolle. Virtsakatedri jää ja tippa molempiin käsiin, happiviikset
• Siirto takaisin sydän- ja rintaelinkirurgiselle vuodeosastolle

Yhteydenpito

• Kuulumisia voi tiedustella puhelimitse ympäri vuorokauden
• Potilaan kanssa voi puhelimitse keskustella leikkauksen jälkeisenä päivänä
• Leikkauspäivänä ei vierailuja
• Vierailut sopimuksesta

Hoito vuodeosastolla

• Hoitajat aluksi apuna jalkeille nousussa, pesuissa, ravitsemuksessa
• Suihkussa käynti virkistää
• Lämmönnousu on normaalia
• Ruokahaluttomuutta voi olla, samoin pahoinvointia
• Sydämen rytmin seuranta jatkuu
• Lisähappi (happiviikset)
• Kivunhoito tärkeää!
• Verensokerin seuranta
• Painoa seurataan aamuisin
• Unettomuus vaihtelee. Väsymystä on
• Leikkaava lääkäri käy juttusilla

Siirtyminen jatkohoitopaikkaan

• Lääkärit päättävät siirtymisestä, yleensä neljäntenä päivänä leikkauksesta
• Potilas itse ilmoittaa siirrosta omaisille/läheisille
• Siirto tapahtuu ambulanssilla n. klo 14
• Reseptit ja sairaslomatodistukset saa sieltä

Liikunta sydänleikkauksen jälkeen

• Rintalastan luutuminen kestää 6-8 viikkoa (2 kk)
• Nostaminen ensimmäisen kuukauden aikana max 5 kg
• Kevyet kotiaskareet on sallittu
• Autolla ajaminen sallittu 1 kk:n jälkeen leikkauksesta
• Saunominen sallittu 2 viikkoa leikkauksesta (itsesulavat ompeleet) tai viikko ompeleiden poistosta edellyttäen, että haava on parantunut

Lähde: TAYSin Sydänkeskuksen infotilaisuus sydänleikkaukseen valmistautuville.

Hiippaläppävuodon oireita

Mitä oireita läppäviasta on ollut? Minulla vika ei ole vaikuttanut normaaliin elämään juurikaan, mutta se ei tarkoita etteikö siitä olisi aiheutunut oireita.

Vaikka vika on synnynnäinen, en tiennyt sen olemassaolosta kuin vasta 18-vuotiaana lääkärin huomautettua voimistuneesta sivuäänestä. Koulussa liikuntatunneilla olin aina aktiivinen ja pärjäsin hyvin. Oireet ovatkin tulleet pikkuhiljaa nyt muutaman vuoden aikana n. 16-vuotiaasta lähtien.

Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioni, oli hyvin satunnaisesti (noin kerran parissa kuukaudessa) tulleet pistävät rintakivut hieman sydämen alapuolelle. Useimmiten ne tulivat illalla maatessani sängyssä, jolloin sopivassa asennossa hengittäminen toi kivut ja ne lähtivät heti, kun vaihdoin asentoa. Mietin silloin, että onkohan tämä normaalia.

Myöhemmin, nyt muutaman vuoden ajan, samanlaiset sydämen kohdalla tuntuvat rintakivut alkoivat tulla yhtäkkiä ihan missä tilanteessa tahansa, mutta kuitenkin hyvin epäsäännöllisesti ja harvoin. Toisinaan meni kuukausia ilman mitään muistutuksia, kun taas joskus kipu tuli pari kertaa kuussa. Kun tällainen kipu tuli, oli pakko pysähtyä ja mieluiten istuutua. Kipu kesti vain hetken, noin 10 sekuntia. Tilanteisiin ei liittynyt välttämättä mitään liikuntaa, vaan kipu saattoi alkaa vaikka ihan kotona ollessa. Aika hämmentäviä ja pelottavia ne tilanteet olivat, kun ei tiennyt mistä on kyse.

Nyt ihan lähiaikoina ennen leikkausta olen huomannut sydämen jyskyttävän hyvin raskaasti ja syvästi usein iltaisin sängyssä. Lyönnit tuntuvat koko kehossa ja melkein kuuluvat korvissa. Joka ilta tätä ei ole, mutta muutaman kerran viikossa. Silloin kun se tulee, tuntuu lähes, että sydän hajoaa siihen paikkaan. Ei ole hajonnut.

Myös sykettä nostava liikunta saa nyt sydämen jyskyttämään hyvin raskaasti heti jo muutaman minuutin jälkeen. Lopetettuani liikkumisen painostavan raskaat ja syvät, korvissa tuntuvat lyönnit jatkuvat vielä monta minuuttia. Kyse ei ole normaalista sykkeen noususta ja sen palautumisesta, vaan tämä oire on huomattavasti voimakkaampaa kuin aiemmin kokemani liikunnan jälkeinen syke. Tällainen tilanne saattaa tulla esim. pienestä pikaisesta spurtista junaan tai kilometrin tasaisesta hölkästä kun taas aiemmin olen pystynyt pelaamaan vaikka jalkapalloa ja juoksemaan kilometrejä ilman mitään.

Viimeisimmässä tutkimuksessa, jonka seurauksen päädyin leikkausjonoon, lääkäri huomasi sydämeni laajentuneen viime kerrasta. Tämä on seurausta siitä, että sydän ylikuormittuu esimerkiksi läppävuodon takia ja joutuu siksi ponnistelemaan enemmän saadakseen saman suorituskyvyn. Sydämen laajentuminen on jo sellainen merkki, että läppävika vaikuttaa huomattavasti sydämen toimintaan, joten leikkaus on syytä tehdä.

Nyt ole helpottunut, että vika korjataan, sillä luulen, että tällaiset oireet loppuvat siihen. Sydämen jyskytys (raskaat lyönnit) ja äkilliset, sydämen kohdalla olevat rintakivut eivät olleet mukavia ja etenkin silloin, kun en tiennyt mistä on kyse, saatoin luulla sydämeni pysähtyvän siihen paikkaan. Niin ei kuitenkaan käynyt!

Leikkausoperaatiosta lyhyesti

Leikkauspöydällä minulle laitetaan tippa, jonka kautta tulee uni- ja kipulääkkeet. Lisäksi kiinnitetään monia erilaisia tarkkailuvälineitä, joten lopulta kehosta lähtee piuhoja kerrakseen.

Ennen operaation alkamista kipulääke alkaa virrata suoneen ja olo muuttuu veltoksi ja höpöksi. Seuraavaksi lääkäri sanoo laittavansa unilääkkeen tulemaan ja hetkessä olen unten mailla täysin tunnottomassa ja tiedottomassa tilassa.

Leikkausoperaatiossa kirurgi leikkaa rintalastan siististi halki (en tiedä minkälainen saha se on :P) ja kylkiluita levitetään auki, jotta saadaan näkyvyys sydämeen. Sydämen toiminta ja verenkierto ohitetaan laittamalla siihen putket, joiden avulla sydämen sijasta verta kehoon pumppaa sydän-keuhkokone. Sydän on siis pysähtyneenä, sillä sykkivän sydämen sisuksia on hankala leikata.

Kirurgi avaa sydämen, tutkii läpän rakenteen ja aloittaa korjausoperaation. Tarkoitus on korjata läppä sen jo olemassaolevilla rakenteilla eikä keinoläppää täten tarvitse laittaa. Kun läppä on korjattu, läpän toiminta testataan huolella ennen laittamista takaisin toimintaan, jottei samaa vikaa takuulla koskaan tarvitsisi leikata uudelleen.

Sitten sydän suljetaan, laitetaan takaisin toimintaan ja halkaistu rintalasta kiinnitetään tiiviisti yhteen rautalangalla, jotta luutuminen takaisin kiinni voi alkaa.

Tunteja myöhemmin herään teho-osastolta.

Leikkauspäivä

Nyt leikkauspäivä varmistui, se on tiistai 9. huhtikuuta. Paikalle täytyy mennä jo maanantaina kello 10 valmisteluihin ja haastatteluihin.

Sydäntä korjaamassa

Sydämeni on viallinen, muttei särkynyt.

On helpompaa korjata vika, kuin vaihtaa uuteen. Korjausta on kuitenkin mahdoton tehdä ilman, että lopputuloksesta tule käsittelyssä uusi, ei aivan kuin uusi, vaan uusi; merkityksessä uudenlainen. Vanha, viallinen sydän katoaa ja tilalle tulee uudenlainen, ehjä. Tapahtuu todellinen uudistuminen, vanha lakkaa olemasta ja uusi tulee tilalle.

En pysty siihen itse. En itse asiassa pysty vaikuttamaan korjaustapahtuman kulkuun millään tavalla. Saavun vain paikalle, antaudun käsittelyyn ja kaiken muun hoitaa joku muu. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Jumalan ihmeellinen armo muuttaa ihmisen juuri samoin.

What, sydänleikkaus?

Mistä on kyse?

Homman nimi on tämä: minulle tehdään sydänleikkaus, tarkemmin sanottuna sydämen mitraaliläpän korjausleikkaus.

Miksi?

Minulla on sydänvika. Kyseessä on mitraaliläpän eli hiippaläpän vuoto, eli sydämen vasemman eteisen ja vasemman kammion välinen läppä falskaa. Läppä ei mene kunnolla kiinni vaan päästää sulkeutuessaan verta takaisin eteiseen. Systeemi ei siis toimi täysin moitteettomasti ja voi täten aiheuttaa vakavia ongelmia ellei vikaa korjata.

Onko se vakavaa?

Sydänleikkaukseen voi tietysti kuolla. Sydänkeskuksessa 0,2 %:n todennäköisyydellä. Sydänleikkaus on yksi suurimpia leikkauksia mitä ihmiselle voi tehdä, joten joo, on se melko vakavaa. Leikkauksen tarkoitus on kuitenkin parantaa elämänlaatua ja suorituskykyä, ja niin se onnistuessaan tekeekin.

Milloin leikkaus on?

Leikkausta on alustavasti suunniteltu ehkä tiistaille 9. huhtikuuta. Ajankohta varmistuu pian.

Millainen leikkaus on, mitä siitä seuraa yms..?

Kirjotan tästä lisää pian, mutta leikkauksessa muun muassa rintalasta leikataan halki ja auki, sydän pysäytetään, ollaan sydän-keuhkokoneessa... eli aika serious businessia!

Ellei muutu pahemmaksi...

Hiippaläpän vuoto on synnynnäinen ja melko yleinen vika. Useimmat, joilla se on, elävät elämänsä onnellisesti tietämättä juuri mitään koko asiasta, sillä lievä vuoto ei välttämättä aiheuta mitään oireita, ainoastaan sydämen sivuäänen sydäntä kuunnellessa.

Sain tietää viasta 18-vuotiaana vuonna 2010, kun lääkärintarkastuksessa ajokorttia varten sydämen sivuääni oli kuulemma voimistunut. Itse en ollut tiennyt koko sivuäänestä yhtään mitään. Kävin sydämen ultraäänitutkimuksessa, jossa minulla todettiin sydämen läppävika. Olin siis sydänvikainen.

Tieto oli silloin aika pysäyttävä, vaikka lääkäri sanoikin, ettei se vaikuta normaaliin elämään millään tavalla. Noniin, tässä sitä ollaan sydänvikaisten mummojen kanssa samassa kastissa, ajattelin.

Älä nyt kuitenkaan mitään maratonia lähde juoksemaan.

Okei. Vuosittainen seuranta ultraäänikuvauksilla. Mitään toimenpiteitä (leikkausta) ei tarvitse tehdä, ellei tilanne muutu pahemmaksi.

Sydän syyniin

Syksyllä 2012 oli taas aika käydä vuosittaisessa ultraäänikuvauksessa toteamassa, ettei mikään ollut muuttunut. Mutta. Tällä kertaa lääkäri ei sanonutkaan juu eipä ole tilanne mihinkään muuttunut, vaan meni sanattomaksi ja kuvasi sydäntä vielä pitkän tovin ylitöinä. Lääkäri ei osannut siltä istumalta sanoa, että onko kyseessä nyt leikkausta vaativa läppä vai ei, joten minut lähetettiin jatkotutkimukseen TAYSin Sydänkeskukseen.

TAYS Sydänkeskus ja ruokatorviultra

Sydänkeskuksessa kävin rasitustestissä (poljin kuntopyörällä kasvavalla vastuksella 10 minuuttia), mutta siinä ei ilmennyt mitään poikkeavaa.

Sen jälkeen kävin ruokatorven kautta tehtävässä ultraäänikuvauksessa eli ruokatorviultrassa. Se oli ehkä epämiellyttävin kokemus ikinä.

Ruokatorviultrassa saadaan paljon parempi näkyvyys sydämeen kuin normaalissa, rinnan päältä kuvattavassa ultrassa. Menetelmällä saadaan siis huomattavasti tarkempia kuvia sydämen rakenteista ja vieläpä ilmeisesti 3D:nä.

Ongelma on kuitenkin se, että kuvausta varten tarvitsee niellä noin sentin paksuinen jättimäisen lakupötkön näköinen letku, jonka päässä kuvausanturi on. Ja letku on siis koko kuvauksen ajan suussa, toinen pää masussa ja toinen pää laitteessa, jolla lääkäri ohjailee anturia ja räpsii kuvia.

Kurkku puudutettiin (kurlasin puuduttavaa ainetta), jonka jälkeen menin kyljelleni makuulle ja saman tien hoitaja tunki letkua suuhun, niele tuosta :))

Seuraus: megalomaaninen oksennusrefleksi.

Makasin letku suussa noin 15 minuuttia oksennusrefleksiä vedet silmissä pidätellen ja lääkäri näpytteli peliohjaimen näköistä laitetta ja otti kuvia sydämestäni.

Kuvaustulokset menivät Sydänkeskuksen lääkärien kokoukseen tutkittavaksi ja pohdittavaksi. Noin viikon päästä lääkäri soitti ja kertoi: kyllä, leikkaus täytyy tehdä.

Miksi blogi?

Toiveeni on, että joku sydänvikaansa googlaileva voisi löytää nämä tekstit ja saada uutta tietoa ja rohkaisua tilannettaan varten.

En itse törmännyt googlettamalla yhteenkään suomenkieliseen kirjoittajan omaa sydänleikkausta käsittelevään blogiin (pari oman vauvan sydänleikkausta käsittelevää blogia löytyi), joten tässä sellainen nyt on.

Ja koska tykkään kirjoittaa blogia. Blogiin voi vapaasti kirjoittaa kuinka outoja filosofisia pohdintoja tahansa kuvitellen, että joku näitä lukee! Lisäksi tämä on yksi kanava käsitellä tulevaa leikkausta, joka on kuitenkin melkoinen juttu elämässä ja herättää monenlaisia tunteita.